Annukka Salama: Harakanloukku

Taas upea teos Salamalta, joka ottaa mukaansa, eikä päästä ennenkuin viimeinenkin sivu on kaluttu puhtaaksi.

Vikke lauman villivarsa on taas hankaluuksissa ja tällä kertaa hänet on siepattu. Unna, Rufus, Nemo, Ronni, Eden ja Joone lähtevät epätoivoiselle pelastusmatkalle saada kaverinsa ehjänä takaisin. Asiaa ei auta tulisen lohikäärmeen ja kameleontin nahistelu Unnasta ja Joonen häviäminen heti metsästäjäkaupunkiin päästyä.

Unnasta en oikein tässä kirjassa välittänyt, vaan keskityin Jooneen. Unna sahasi miesten välillä, ja minusta se vain tuntui väärältä. Joone taas ihastui täysin ja oli lumoavaa lukea sinänsä sisäisestä taistelusta, mitä Joone kävi ihastuessaan metsästäjään, ja miten pitäisi toimia ja kuinka kaikki oli niin luonnon vastaista.

Tunnelma on muuttunut vakavammaksi sitten Käärmeenlumoojan ja Piraijakuiskaajan jälkeen. Tosin hyvä asiahan se on, koska kyse on vakavammista asioista. Toisekseen kirjan tunnelmaan ei olisi sopinut niin kirkas huumori, kuten aiemmissa teoksissa. Kyllähän tässäkin huumoria on mutta osa menee jo mustan huumorin puolelle. Kirjan miljöönä toimiva Venorin kaupunki on synkkä ja epätoivoa pursuava kaupunki, joka vahvistaa kirjan synkempää teemaa. Kirjassa oli myös niin sanottua insideläppää, joille voi nauraa vasta jos on lukenut aiemmat teokset.

Jälleen ihanan persoonalliset hahmot, joista oli ihana lukea. Harmittelin, koksa ei tullut oikeastaan uusia eläimiä ja niihin yhdistettyjä luonteita, koska on ollut hauska lukea, mitä Salama seuraavasksi keksii.

"First you wanna kill me, then you wanna kiss me."

Lopussa kaikki kietoutuu kauniisti yhteen, ja oli upea seurata tätä sarjaa ja lukea sen päätös, joka oli päätä huimaava, ja minusta jotenkin hyvä lopetus kaikelle.

Arvostelu: <3<3<3<3

ps. Luin e-kirjana ja hyvin sujuu lukeminen.

Jennifer L. Armentrout: Cursed

Pitkästa aikaa taas paneuduin Armentroutin teokseen. Sain lahjaksi tabletin ja päätinkin sitten testailla, miltä tuntuu e-kirjan lukeminen. Helsingin e-kirjojen joukosta sitten poimin Cursed:n, joka on Armentroutin itsenäinen romaani ja poikkeuksellisesti hänen tuontantoonsa ei ole sarja.

Ember kuoli autokolarissa, mutta hänen siskonsa toi hänet takaisin elävien kirjoihin. Palatessaan hän toi jotain uutakin. Kyvyn tappaa minkä tai mitä tahansa elollista kasveista ihmisiin. Ember ei ole ainoa, joka tietää hänen ja siskonsa kyvyistä. ja ehkei autokolari ollutkaan vahinko? Ja miten luottaa ihmisiin, jotka ottavat hänet ja hänen siskonsa siipiensä suojaan tai oikeastaan vangeiksi.

Emberin hahmoa oli käsitelty loistavasti, sillä kyky tappaa kosketuksesta on aika vastuullinen kyky. Pitää varoa ja toisaalta kyky on voimakkaimpia. Myös Emberin vahingossa tappaessa oli hänellä kuitenkin jonkin asteen hyvä tunne. Eli ei täysin hyvä ei täysin paha. Olinkin jo kyllästynyt YA kirjojen melkein täydellisiin hahmoihin, mutta Emberissä oli omalla tapaansa jotain pahasti vinksahtanutta. Ärsyttävän vainoharhainen Ember on. Jokainen on vihollinenja kehenkään ei voi luottaa.

En pitänyt kliseestä, joka laittoi punaisen kankaan silmieni eteen. Tottakai pitää olla komea Hayden, joka haluaa uhrata kaiken Emberin puolesta, ja kykenee kestämään Emberin kosketusta tietyn aikaa kuolematta... Ei kliseisempää voikkaan olla. En myöskään pitänyt siitä, kuinka leikiteltiin koko ajan kylmää ja kuumaa, joka tuntui turhalta säädöltä.

Jotenkin kirja tuntui kuvaukseltaan hyvin värikkäältä, kuin ympäröivä maailma olisi väritetty kirkkain sävyin.

"I glanced at my reflection and forced a smile. It was broken." - Ember

Arvio on todella alhainen koska en voinut olla vertaamatta teosta Armentroutin muuhun tuotantoon, joka tähän teokseen verrattuna on ylivertaista. Kuitenkin teos veti mukaansa. Yrittää olla nuorten trilleri? 

Arvostelu: <3<3