3/20 Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Tehtävä.1 Arvostelu

Aluksikkin vähän alustusta, jotta voitte ymmärtää arvosteluani. Pitää kertoa vähän juonta. : )

Kvanttivaras kertoo Jean le Flambeurista mestarivarkaasta, joka lusii kakkuaan vankilassa, jossa sovelletaan vankien keskuudessa vangin dilemma peliä. Vankilaan hän on päätynyt mönkään menneen keikan vuoksi. Mieli niminen nainen vapauttaa varkaan tuntemattoman työnanatajan toimesta. Varkaan ja Mielen täytyy löytyää varkaan muistot, jotka tämä on kätkenyt. Ne täytyy löytää, jotta varas saa saatettua loppuun sen minkä aloitti... mestarivarkauden. Kirjassa kerrotaan myös rikosetsivästä. Lopulta näiden kahden tarinat punoutuvat yhteen. Kirja jättää paljon auki seuraavaa osaa varten. En varmaankaan tuohon opukseen tartu, joka on siis Fraktaaliruhtinas

Tämä kirja oli minulle suorasanainen haaste. En ole ennen lukenut skifiä, ja mentiin siis mukavuusalueeni ulkopuolella. Kirja ei sinänsä käsittänyt romantiikkaa, vaikka ensimmäisellä 20 sivulla puhutaankin jo erektiosta. Parisuhde draamaa oli, mutta sekin jotenkin olematonta ja en ymmärtänyt sen ideaa juonellisesti. Kirja oli outo sekoitus skifiä, dekkaria ja joitain jolle en tiedä edes sanaa. Kerronta oli mielestäni sekavaa, koska henkilöstä pompittiin toiseen ilman varoitusta. Sama päti aikaan. Yhtäkkiä puhutaan nykyhetkessä ja seuraava kappale olikin menneisyydessä. Mielenkiintoista oli lukea miehen/miehien näkökulmasta. Jotenkin en ole lukenut paljoakaan kirjoja joidenka päähenkilö olisi mies. Kirjan henkilöhahmot ovat minusta liian kieroja. Yksi jos toinenkin henkilö oli enemmän tai vähemmän kiero. Kaikki loppupelissä ajoivat vain omaa etuaan, ja minä en nähnyt siinä järkeäkään. Ehkä sanomana oli, että olemme tulevaisuudessa tapojemme ja halujemme orjia ja ajattelemme lopulta vain itseämme.

Olisin todella toivonut sanastoa. Kirjassa oli mitä ihmeellisimpiä sanoja, jotka eivät kilisyttäneet kellojani. Minulle ei sanonut mitään antimateriaali tai kvanttipiste ase. Elikkä oman mielikuvituksen varassa mennään. Onhan se mukavaa, mutta itse pidän kirjoista, joissa kuvaillaan asiat ja paikat tarkasti. Haluan niistä kuvan päähäni, jotta voin kuvitella kohtauksen päässäni täydellisesti. Rajaniemi kyllä kuvailee, mutta se on liian pintapuolista ja mielikuvia ei jää päähän. Hän vain raapaisee pintaa, mutta ei anna kokonaisuutta. Olisi myös ollut hienoa tietää, miltä näyttää kvanttipiste ase. Jokin pieni yksityiskohta saatetaan kuvata tarkasti, mutta kokonaisuus unohdetaan. Joskus myös kirjassa tuli kohtia, joissa ajatus oli: "Mitäs minä juuri äsken luin."

Mistä pidin kirjassa oli Rajaniemen lennokas tapa kirjoittaa. Vauhtia ja huimapäisyyttä ei jäänyt uupumaan. Kirjassa oli myös hyvää se, että tapahtumia ei jääty vatvomaan tuntikausiksi, vaan mentiin eteenpäin tarinaa.

Arvio: <3<3< 

           kaksi ja puoli sydäntä. Lennokas mutta jäi pintaraapaisuksi ja liian asioista toiseen pomppiva.Mutta ensimmäiseksi scifikirjakseni teki vaikutuksen, vaikken ymmärtänyt läheskään kaikkia sanoja. Ehkä se on tarkoituskin?

2/20 Joanne Harris: Pieni Suklaapuoti

Tehtävä 2. 

Kirjoita epilogi kirjalle

Lopulta tuuli lähti ilman meitä. Se jatkoi matkaansa yli vuorien yli jokien. Se kulki omia polkujaan ilman meitä. Sitä minä toivoinkin, mutta vuosien alkaessa vieriä ja Anoukin, ja hänen pikkusiskonsa Sislian kasvaessa, mieleni alkoi vaeltaa. Tuo tuuli vietteli kutsuillaan. Minä kieltäydyin niistä ja kieltäydyn yhä.  Kaivatessani tuulen mukaan ainut asia, joka piti minut paikoillaan, on tulevaisuus. Tahdon luoda tulevaisuuden heille. Itse kyllä nautin kulkemisesta pienenä, mutta silti haluaisin Anoukille ja Sislialle kodin, jota he voivat muistella kotina. Paikkana jonne voi palata, jonne voi käpertyä peittojen alle lämpimään kaakaon kera ja saada rakkautta. Sitä minä toivoisin heille. Ehkä vielä joku päivä minä lähden. Ehkä minä lähden tuulen mukaan ja annan sen viedä kuten ennenkin. Vielä ei ole sen aika. Kortit saattavat sen kertoa, mutta vieläkin ne kertovat tarinaa. Tarinaa joka seisoo paikoillaan. Tarinaa jonka aika ei ole vielä liikkua, vaan pysyä paikoillaan hiljakseen odotellen hetkeä, jona lähteä eteen päin.

        Olen jo tottunut elämän menoon kylässä. Ihmiset ovat vähitellen hyväksyneet meidän ja olemme kasvaneet osaksi yhteisöä. Kukaan ei ole kyennyt vastustamaan puotini herkkuja niin paljon ettei olisi tullut käymään puodissani. Puotiin tullessaan vähitellen tunnustellen opitaan tuntemaan toisemme. 

        Ylimääräistä aikaa minulle on kertynyt, vaikkei voi puhua ylimääräisestä. Aikaa on lopulta aina liian vähän. Aikaa ei voi pysäyttää sijoilleen, jos sitä yrittää huomaa kuluttaneensa kaiken tuon ajan pois, yrittäen mahdottomuuksia, mutta jos siihen uskoo niin ehkä mahdottomastakin tulee joskus mahdollista. Jäinhän minäkin tänne. Uskoin sen olevan mahdotonta minulle jäädä, mutta täällä minä elän. Teen suklaata ja leivon herkkuja. Olen lisännyt valikoimaani macaron leivoksia. Monissa eri mauissa. Macaronsit ovat keveitä kun pilvi, kun niitä haukkaa ja ne sulavat suussa pilviksi, jotka maistuvat taivaallisilta. Uudet koristeetkin ovat vaihtuneet näyteikkunassani. Tällä hetkellä sitä koristaa satu tuhkimosta. Kaunis sokerista tehty lasikenkä ja pieni marsipaani kurpitsavaunu sekä tietysti Tuhkimo. Olen jo sopinut päivän, jona lapset saavat tulla syömään koristeet, kuinka hauskaa siitä tuleekaan.

       Tuuli puhaltaa. Puhaltaa pahan ilman pois tuoden hyvää ilmaa. Annan tuulen hyväillä kasvojani, mutta päästän sen pois. Päästän sen vielä monesti pois luotani ennen kuin lähden sen mukaan. Tuuli tulee ja menee. Ei minulla ole kiirettä. Tuuli voi mennä ja tulla, mutta jos lähden en voi enää tulla, ainoastaan mennä. Joten menköön tuuli vielä yksin ehkä se kaappaa minut mukaansa toisen kerran mutta ei vielä.

Heippati hei ^^ Aikaa taas kulunut edellisestä blogi postauksesta. Monta kirjaa jo luettuna, tehtäviä vähemmän tehtynä. Nyt olen sitten hurahtanut lukemaan YA=young adult books. Elikkäs enkun kielistä kirjallisuutta lukemassa. Valitettavasti tämä nyt hidastaa diplomi kirjojen lukemista, mutta silti elämä on lukemisen täytteistä :) Diplomi kirjoja luettu jo 6, mutta vasta yksi tehtävä tehtynä.